Maaseutukehityksen hallitus on edellisen kerran käynyt ulkomailla opintomatkalla vuonna 2006. Tuolloin suunnattiin Skotlantiin ottamaan oppia paikallisista käytänteistä ja etsimään yhteistyökumppaneita. Tällä kertaa matkalle lähti Maaseutukehityksen hallituksen varsinaisia ja varajäseniä 12 henkeä sekä kolme työntekijää. Matkan suunnaksi valikoitui Pohjois-Italia, kun matkan järjestelyyn kutsuttiin apuun Leader Pohjois-Satakunnasta kansainvälisten asioiden päällikkö Krista Antila, jolla on vahvat siteet Italiaan. Ajankohdaksi päätettiin syyslomaviikko, jotta mahdollisimman moni pääsisi mukaan matkalle.

Keskiviikko 16.10.

Kesän kestäneet järjestelyt huipentuivat, kun matkaan päästiin keskiviikkoaamuna. Pikkubussilla huristeltiin Konneveden, Hankasalmen, Toivakan ja Joutsan kautta kohti lentokenttää. Koko matkan iloinen puheensorina kuului bussissa, ja kilometrit taittuivat joutuin.

11 tuntia matkaan lähdön jälkeen pääsimme sateiseen ja pimeään Milanon iltaan, jossa meitä odotti bussi yhdessä paikallisopas Cinzia Gremmon kanssa. Moottoritie vei vauhdikkaasti matkalaisia kaupungista kohti Italian maaseutua. Matkalla pysähdyttiin Carision kylään illalliselle. Krista mainosti, että maaseutumatkailuravintola La Bettolassa pääsisimme nauttimaan pikaruuasta. Ruuasta kyllä nautimme, sillä ravintola on saanut useana vuonna maininnan Michelin-oppaassa, mutta pikaista ateriointi ei ollut nähnytkään.

Kulttuurishokki oli melkoinen, kun sisäinen kello näytti puoli yhdeksän uutisia, mutta menussa oli kuusi ruokalajia. Kahden alkuruuan, risoton ja raviolin jälkeen kieltäydyimme varsinaisesta pääruuasta ja siirryimme suoraan jälkiruokatiramisuun. Naapuripöytiin nähtiin kannettavan pääruuan vasikkaa ja perunaa, joka aiheutti osalle katumusta pääruuan väliin jättämisestä. Tätä puuttuvaa vasikkaa osa varmaan miettii edelleen unettomina öinä. Ravintolalta jatkettiin matkaa kohti Pollenzon pikkukaupunkia ja Corte Albertina -hotellia, jonne saavuttiin puolen yön maissa.

 

Torstai 17.10.

Ensimmäisen yön hotellimme oli entinen kuninkaallinen hevostalli. Onneksi sitä ei enää huomannut kuin sisäkaton rakenteesta, jos siitäkään. Pollenzo on ollut pian 30 vuotta Unescon maailmanperintökohde, koska kaupungilla on merkittävä historiallinen asema ja siellä on hyvin säilyneet Savoy-hallitsijasuvun rakennukset. Kivenheiton päässä hotellista sijaitsee Maailman viinipankki, joka olikin ensimmäinen käyntikohteemme. Kun hotelli oli hevostalli, pankki puolestaan on entisiä pehtoorin tiloja.

Pankissa on tallessa yli 100 000 pulloa viiniä noin 300 italialaiselta tilalta. Valtavista kellareista sekä viljelijät että viiniharrastajat voivat vuokrata olosuhteiltaan tasaiset ja viinin säilytykseen sopivaa tilaa varastointiin. Osa kellareista on vierailijoille avointa näyttelytilaa, jossa on viinilaatikoita melkein silmänkantamattomiin, tiedot viineistä ja lasipurkeissa vielä näytteet maaperästä, joissa kyseisen viinin köynnökset kasvavat. Näyttelytilassa sijaitsee myös lukuisia viiniautomaatteja, joista sai kassalta lunastettua korttia vastaan pieniä viinimaistiaisia. Kahdella eurolla lasiin annosteltiin päivän valko-, puna- tai roseeviini, neljällä eurolla pääsi maistamaan strukturoituja valko- ja punaviinejä ja kuudella eurolla iäkkäitä punaviinejä. Jos miellyttävä viini löytyi automaatista, oli mahdollisuus ostaa oma pullo mukaan pankin myymälästä.

Aivan hotellin vieressä sijaitsee myös maailman ainoa gastronomiayliopisto, josta valmistuu esimerkiksi viinintuottajia, sommeliereja ja kokkeja. Sijainti on ymmärrettävä, sillä Pollenzosta on lähtenyt liikkeelle rekisteröidyn toiminnan slow food eli lähiruoka-aate vuonna 1986.

Bussimatkalla Pollenzosta Torinoon Krista Antila kertoi Italian valtiosta, kulttuurista ja käytännön elämästä. Ruuan ja viinin arvostus oli näkyvästi esillä myös lounastauolla, kun pysähdyimme Eatalyn kauppahalliin. Monen lautaselle valikoitui retken ensimmäinen pizza, muutama halusi pastaa tai salaattia. Ravintola oli täynnä paikallisia lounastajia, mutta yllätykseksi suomalaiset eivät olleet hiljaisin pöytäseurue, vaan naurua ja juttelua riitti ruokaa odotellessa. Ruuan jälkeen oli aikaa kierrellä kauppahallissa, ihmetellä luomu- ja lähiruokatuotteiden tarjonnan määrää ja laatua sekä hankkia ensimmäiset tuliaiset kotiin vietäväksi. Katseltavaa todella riitti, sillä Eataly on maailman suurin luomu- ja lähiruoka-aatteen puitteissa toimiva ostoskeskus.

Eatalysta bussin kyytiin nousi paikallisopas ja turistikierros alkoi ajelemalla Torinossa. Heti aluksi saimme tietoa kaupungin historiasta autoteollisuuden parissa, kun ajoimme jättimäisen Lingotto-tehdasrakennuksen ohi. Fiatin tehdas on rakennettu 1920-luvulla, ja parhaimmillaan siellä työskenteli 20 000 henkeä. Talon koosta kertoo sekin, että katolla sijaitsi rata, jolla autoja testattiin. Nyt autotehdas on lopettanut toimintansa, rakennuksen omistaa kaupunki ja uusia käyttötarkoituksia etsitään koko ajan. Vaikka päivä oli sateinen, Torino näytti hurmaavalta vanhoine rakennuksineen ja vehreine puistoineen. Viheralueita on niin paljon, että sanotaan jokaisella kaupunkilaisella olevan noin 16 neliötä omaa puistoa. Po-joki virtaa kaupungin läpi ja useamman kerran ylitimme joen. Jalkauduimme myös tekemään kävelykierroksen Torinon keskustassa, jossa näimme mm. kaupunginteatterin, paikallisen suklaapuodin ja kävimme tutustumassa San Lorenzon koristeelliseen kirkkoon.

Torinosta ajettiin kohti Biellan kaupunkia ja Italian Alppeja. Tasamaa vaihtui ylämäeksi, ja matka yöpymään Oropan luostarihotelliin oli lähes vuoristorataa muistuttava kokemus, kun tie mutkitteli, pudotukset olivat jyrkkiä ja korvat menivät lukkoon. Oropa oli meikäläisille jo korkealla, vaikka se sijaitsee “vain” 1 200 metrin korkeudessa. Alppien korkein huippu, Italian ja Ranskan rajalla sijaitseva Mont Blanc kurkottaa yli 4800 metriin. Oropan juuret yltävä 400-luvulle, kun sen perusti Vercellin arkkipiispa. 1200-luvulta löytyy merkintöjä pyhäköstä, jossa palvottiin Musta madonna -patsasta, yhtä Euroopan tunnetuimmista. Tämän pyhäkön ympärille rakennettiin Mustan madonnan kirkko, joka on nykyisin Oropan keskus. Vuosisatojen aikana alueelle on rakennettu useita kirkkoja, museo, kirjasto sekä gallerioita. Nykyisin sinne voi majoittua lähes 600 henkilöä, lisäksi Oropan ympäristö on suosittua vaeltajien, pyöräilijöiden ja kiipeilijöiden keskuudessa.

Oropaan asettautumisen jälkeen siirryimme rankkasateessa illalliselle läheiseen Canal Secco Antico -ravintolaan. Vähemmän märissä olosuhteissa matka olisi ollut ihan käveltävissä, nyt kun vettä tuli kuin aisaa, Cinzia ystävällisesti vei meidät omalla autollaan. Illallispöytämme sijaitsi aivan takan edessä. Liekkien loimotuksessa ei kukaan pystynyt istumaan, sillä tuolle paikalle jopa sauna jäi toiseksi. Ruokalajeja oli taas tarjolla italialaiseen tyyliin, mutta nyt olimme paremmin valmistautuneita ja urhoollisesti söimme joka lajia. Jopa ylimääräisenä tarjotun annoksen maissipuuroa eli polentaa, jonka tuhtius herätti hilpeyttä ruokailijoissa. Kello kävi taas puolta yötä, kun pääsimme Oropaan unille.

Perjantai 18.10.

Perjantai oli varattu paikallisiin Leader-kohteisiin tutustumiselle, ja päivä alkoi lähellä Biellan kaupunkia sijaitsevassa Pollonen kunnan Forma-meijerimuseossa. Caseficio Rosso on paikallinen meijeriyritys, jolle maitoa tuotetaan 20 tilalta.

Vuoristo-olosuhteisiin sopeutunut pezzata rossa -lehmärotu on tavallista pienempi ja lihaksikkaampi. Vuoriston kasvit vaikuttavat maidon ja sitä kautta myös muiden meijerituotteiden makuun. Yritys on saanut Leader-yritystukea 50 000 euroa meijerimuseon toiminnan perustamiseen, sillä museo tukee ja edistää alueen matkailua. Museo ei ole ollut vielä kuukauttakaan toiminnassa, kun me pääsimme vierailulle. Saimme kunnian olla ensimmäinen ulkomainen vierailijaryhmä, mutta myös ensimmäinen ryhmä ylipäätään. Museossa esiteltiin kuvin, tekstein, videoin ja esinein vuoristoalueen maatalouden historiaa, maantiedettä ja meijerituotantoa aina laidunnuksesta ruokapöytään asti. Museosta oli ikkuna meijerille ja kävijöiden on mahdollista seurata voin tekemistä. Museo oli mielenkiintoinen, ja keskusteluissa vertailtiin Suomen ja Italian maidontuotantoa.

Meitä oli museolla vastaanottamassa GAL Montagne Biellesin, eli alueen Leader-ryhmän, entinen toiminnanjohtaja ja nykyinen hanketyöntekijä Michele Colombo. Museoon tutustumisen ohella keskustelimme alueen Leader-toiminnasta ja hankkeista. Yhtenä esimerkkinä tästä katsoimme kansainvälisen 5StarNature -luontomatkailuhankkeen tuottaman esittelyvideon Biellan alueesta. Hankkeessa on Suomesta mukana Leader Pohjois-Satakunta, jossa Krista Antila työskentelee sekä kumppaneita Italian lisäksi vielä Virosta ja Espanjasta.

Meijerimuseosta siirryttiin Birra Elvo -panimoon, jonka pihassa näimme ensimmäisen kerran pilkahduksen Italian sinisestä taivaasta. Eli sään puolesta retkeä ei voi kehua, onneksi muuten kaikki sujui hienosti. Birra Elvo on saanut useamman kerran Leader-tukea laitehankintoihin, tukitaso oli suomalaisten korviin korkea 50 %. Puhelias panimoyrittäjä esitteli meille koko oluenteko prosessin mallassäkeistä pullotuskoneeseen. Kuulemma koko ajan on 15 000 litraa olutta valmiina, siispä määrästä pystyi tarjoamaan suomalaisillekin maistiaiset.  Panimon yhteydessä on baari, jossa yrittäjä kaatoi olutta tuoppeihin ja tarjosi leipätikkuja naposteltavaksi. Biellalainen olut keräsi kehuja reissaajien keskuudesta. Rennon hetken täydensi hallituksen jäsen Miikka, joka intoutui kokeilemaan baarin nurkassa ollutta harvinaista sähköpianoa. Kyllä kelpasi siemailla olutta Finlandia-hymnin säestyksellä.

Panimolta ajettiin Biellan kaupunkiin, jossa samaisen panimoyrittäjän ravintola sijaitsee. Elvo Tower Pub tarjoili lounaaksi amerikkalaishenkisen barbeque-lautasen, jossa oli lihaa peräti kuudella eri tavalla. Kasvissyöjille oli oma annoksena, ei niin runsas, mutta oikein maistuva. Ruokailun jälkeen siirryttiin tutustumaan liköörien valmistukseen, sillä vierailimme Rapa Giovanni -yrityksessä, joka on yksi Italian vanhimmista liköörintuottajista.

Heti bussista astuessa tuoksuikin aivan liköörikonvehdeille. Yritys on hyödyntänyt Leader-tukea laiteinvestointeihin, joten pääsimme tutustumaan tehtaan tekniikkaan, tuoksuttelemaan valmistuvia hedelmäliköörejä ja kyllä, myös maistelemaan tuotoksia. Yli 140 vuoden perinne takasi todella suunmyötäisiä liköörejä, makuina oli esimerkiksi sitruuna, kirsikka ja pähkinä.

 

 

Makumatka jatkui, kun likööritehtaalta ajettiin Azienda Agricola Mazzuchetti -juustolaan. Siellä tapasimme ensimmäisenä lisää GAL Montagne Biellesin väkeä, kun meitä oli vastaanottamassa toimintaryhmän hankeneuvoja ja viestintävastaava Fabrizio Ceria. Hän kertoi ryhmän toiminnasta, ja kyselimme lisätietoja paikallisen Leader-työn arjesta ja eroista Suomen käytäntöihin. Ehkä isoin yllätys eroista oli se, että heillä ei myönnetä yhdistyksille Leader-tukea. Yhdistykset voivat olla mukana toimintaryhmän tai yritysten hankkeissa, mutta yleishyödyllisiä yhteisöjen hankkeita ei samalla tavalla yhdistyksille rahoiteta, kuin mitä meillä tehdään.

Antoisan juttutuokion jälkeen pääsimme seuraamaan mozzarellan valmistusta, ja muutama retkeläinen pääsi myös kokeilemaan juustopalleron muotoilua. Se oli käsiä polttavaa ja keskittymistä vaativaa työtä. Itse tehtyä mozzarellaa pääsimme myös maistamaan keskustelun jatkuessa. Juustola on saanut Leader-tukea tilojen hankintaan ja laitteisiin. Sopivaa säilytystilaa tarvitaankin paljon, sillä esimerkiksi yrityksen Toma-juusto kypsyy vähintään puoli vuotta. Kypsytyskylmiöiden aromit olivatkin sellaiset, että vähän jokaisella meni nenä kippuraan. Juustolan yhteydessä oli paikallistuotteiden myymälä, ja näimme kyläläisiä maito-, juusto- ja lihaostoksilla.

Juustolan jälkeen tarjoutui hetki vapaamuotoista Biellan kaupungissa kiertelyä, osa lähti jatkamaan tuliaisostoksia, osa istahti terassille katselemaan paikallista elämänmenoa. Illallinen oli vuorossa Prosciutteria San Daniele -ravintolassa. Vieraaksi saimme lisää paikallisen toimintaryhmän edustajia, kun mukaan tulivat puheenjohtaja sekä Biellan maakunnan edustaja Francesca Dalmastro sekä meijerimuseolta tuttu Michele Colombo. Hyvän ruuan äärellä pääsimme vaihtamaan ajatuksia Leader-toiminnasta, sen vaikuttavuudesta ja hyvistä käytännöistä.

Lauantai 19.10.

Viimeinen matkapäivä käynnistyi Oropaan tutustumisella, sateen tauottua alas tasangolle oli hienot näkymät ja myös Oropan kivirakennukset kirkkoineen herättivät matkaajissa kunnioitusta. Lauantai näkyi myös paikallisten retkeilijöiden määränä, kun Oropan ympäristön vaellus- ja pyöräilyreitit kutsuivat ulkoilijoita puoleensa.

Vaihteleva maasto ja historia ovat luoneet pohjan myös nykyisille paljon käytetyille maastoreitreille, joissa on kehitetty matkailua erilaisin yritysverkoin ja hankkein. Useat hankkeet liittyvätluontomatkailun kehittämiseen ja kohteiden saavutettavuuden parantamiseen. Alueella onkin tarjolla palveluita myös liikuntarajoitteisille. Luostarialueelta bongattiin useampikin EU-rahoitusta ilmentävä rahoittajan kyltti.

Oropasta alkoi matka kohti Milanoa, jossa ensin suunnattiin lounaalle ja sen jälkeen katsomaan keskustan nähtävyyksiä ja ostamaan viimeisiä tuliaisia.

Milanosta lähteneellä iltalennolla palattiin Suomeen klo 23.05 ja yötä myöten ajettiin takaisin Keski-Suomeen. Viimeiset matkaajat olivat perillä Konnevedellä vasta aamuyöstä.

Opintomatkalla päivät olivat pitkiä, mutta se ei haitannut, kun ohjelma oli niin vaihtelevaa ja antoisaa. Vaikka ryhmä oli iso, löytyi leppoisa yhteishenki helposti ja tarinaa ja naurua riitti ensimmäisestä lounaasta sunnuntain aamuyön tunneille asti.

“Ainoastaan seura oli parempi kuin tämä ruoka”, kiteytti eräs matkaajista. Paikallisten Leader-oppien lisäksi saimme yhdessäoloa, jota on korona-ajan ja etäkokousten jälkeen kaivattukin. Näistä varmasti on hyötyä tulevassa hallitustyöskentelyssä.

GAL Montagne Biellesi

Toimintaryhmän alue muodostuu 52 vuoristoalueen kunnasta Biellan maakunnan pohjoisosissa, ja se on yksi Piemonten hallintoalueen 14 Leader-ryhmästä. Toimintaryhmän alueen pohjoisosassa alkavat Alppien vuoriston Italian puoleiset osat ja etelässä on jokitasankoa peltoineen. Ajomatkojen aikana näimme tasangoilla runsaasti maatiloja ja viljelyksiä, tältä alueelta tulee esimerkiksi valtaosa suomalaisten joulupöytien puuroriisistä. Alue on suotuisaa viljelylle, sillä vuodessa ehditään saada neljäkin satoa. Muita alueen tunnettuja tuotteita ovat tekstiilit, viinit, juustot ja oluet.

GAL Montagne Biellesin alueella elinkeinotoiminta on kuitenkin murroksessa, sillä tekstiiliteollisuus on vähentynyt, ja tilalle kaivataan uusia yrityksiä. Leader-rahoituksella halutaankin edistää yritysten välisiä verkostoja, joilla kehitetään kestävästi alueen paikallista elinkeinotoimintaa. Matkailualan voimistuminen on mahdollisuus alueella, jossa vahvuuksia ovat luonto, kulttuuriperintö, ruoka ja viini. Teemat tarjoavat myös monenlaiselle yritystoiminnalle edellytyksiä. Rahoitettu onkin mm. majoitusta, opastusta, incoming-matkatoimistoja, esteettömiä palveluja tarjoavia yrityksiä, ulkoiluaktiviteetteihin pohjautuvia palveluja ja yritysten verkostoitumista.

Tämän Leader-ryhmän strategiassa on ollut kolme pääpainopistettä: yhteistyö, matkailu ja yritystoiminta. Heillä on rahoituksen pääpaino nimenomaan yritystuissa, eikä yleishyödyllisiä tukia juurikaan ole myönnetty. Muitakin, kuin yrityksiä voi tosin olla tuen hakijoina, mutta hankkeiden tulee tukea vahvasti alueen matkailua tai muuta yritystoimintaa.

Budjetti rahoitukselle on ollut 4,5 milj. € 2014–2020. Italiassa kauden 2023–2027 päätöksiä ei vielä oltu päästy tekemään, sillä siellä on saatu ryhmien rahoituspäätökset tehtyä kansallisella tasolla vasta ihan hiljattain. Yritystukiprosentti on pääosin 50 %. Yritystuissa ei ole ns. setelityyppisiä tukia, mutta heillä on puolestaan 30 000 €:n start-up-tuki aloittavalle yritykselle. Rahoituksesta 250 000 € varattiin julkisella haulla jaettavaksi aloittaville yrittäjille siten, että 15 000 € sai ensin yrityksen perustamistoimiin, jonka jälkeen tehtiin tarkastus, jossa todettiin toimien toteutuminen ja sen jälkeen sai loput 15 000 € yrityksen käynnistämistoimiin. Tuki on katsottu sen takia suureksi, että yrityksen voi oikeasti perustaa tuen avulla. Kilpailutilanteen tarkastelu tehdään heillä hieman toisin, sillä sen tekee konsultti, joka tekee jokaisesta rahoitusta hakevasta yrityksestä “bussiness study” -tyyppisen selvityksen. Siinä arvioidaan paikallisia markkinoita ja sitä onko yrityksen tuotteille tarpeeksi kysyntää. Vierekkäisiä yrityksiä pystytään rahoittamaan, mikäli molempien tuotteille riittää kysyntää.

Maksatuksesta selvisi, että valtio rahoittaa tuesta 20 %, kunnat 20 % ja EU 10 %. Maksatukset eivät kulje ryhmien kautta, vaan sitä varten on alueelliset toimistot (vertaa ELY-keskus). Ennakkoa voi saada 25 %, mikäli on olemassa takuut esimerkiksi pankista. Maksatus tehdään yleensä vasta hankkeen lopussa ja maksun saa vasta tarkastuksen jälkeen. Tarkastus voi joskus tulla myös hankkeen aikana.

GAL Montagne Biellesin Leader-ryhmä on ollut erityisesti mukana rakentamassa alueen yritystoimijoiden verkostomaista toimintatapaa. He ovat rahoittaneet kahden eri rahaston turvin neljä erilaista tuotantoketjujen yhteistyöverkostoa, jossa toimijat jakavat asiantuntemusta, tietotaitoa, omia tuotteitaan ja materiaaleja. Lisäksi on muodostunut alueellinen yhteistyöverkosto. Yhteistyö on tuottanut myös yritysten välisiä spontaaneja yhteistyöryhmiä ja -kuvioita, joihin ei ole tarvittu muuta rahoitusta. Seuraavaksi aletaan panostaa yhteiseen markkinointiverkostoon.

Yhteistyöverkostoon edellytetään osallistumaan jo yritystuen rahoituspäätöksessä. Kun rahoitus on hallituksen linjauksella sidottu yhteistyöverkostoon liittymiseen, niin mukaan saadaan pieniä yrityksiä kautta alueen. Lisäksi yritykset ovat itse huomanneet, että se, joka tekee yhteistyötä, saa enemmän rahaa. Verkostossa tehdään yhteistä tuotekehitystä, tuotepaketteja, yhteistä markkinointia ja mm. kummitoimintaa, jossa olemassa olevat yritykset neuvovat käynnistyviä yrityksiä erilaisissa asioissa.

Naapurialueiden kanssa yhteistyössä heillä on haaveena rakentaa alueen matkailusta esteetöntä ja kaikille sopivaa vaikeakulkuisesta ja paikoin huonosti tavoitettavasta vuoristomaastosta huolimatta. He ovat solmineet yhteistyösopimuksen asian edistämiseksi.