Yhteisöpuutarhoja löytyy kaupungeista, mutta maaseudulla ne ovat vielä harvinaisia. Usein ajatellaan, että omat pihat tekevät yhteisestä puutarhasta tarpeettoman. Mitä merkitystä yhteisön yhteisellä puutarhalla voisi olla maaseutukylässä?
Vesangassa on ylläpidetty koulupuutarhaa jo kahdeksan vuotta. Kyläyhdistys ja koulun tukiyhdistys halusivat kehittää puutarhaa koko kylän puutarhaksi, jossa myös muut kuin koululaiset voivat oppia ja tavata toisiaan. Ideaa kehiteltiin Maaseudun sivistysliiton Kestävät kylät- ja Ryytimaa-hankkeissa. Samalla tartuttiin toimeen ja rakennettiin puutarhaan hyönteishotelleja yhteisessä työpajassa. Tekemisen ohessa opittiin pölyttäjien ja luonnon monimuotoisuuden merkityksestä puutarhan sadolle. Työpajaa järjestämässä oli myös ProAgria Keski-Suomen Luonnon monimuotoisuudella satoa -hanke.
Yhteisen suunnittelun ja työskentelyn tuloksena jalostui ajatus kasvihuoneesta, joka kokoaa kylän yhteen viljelemään, jakamaan tietoa ja oppimaan. Kasvihuonetta varten päätettiin hakea Leader-rahoitusta JyväsRiiheltä. Koska kasvihuoneen ja puutarhaa palvelevan vedenkeruujärjestelmän rakentamisen kustannukset olivat alle 8 000 euroa, tukea haettiin pienhankkeena. Pienhankkeessa tuen maksu tapahtuu tuotosperusteisesti, eli kuitteja tai kirjanpitoa ei maksuhakemukseen tarvitse liittää.
Vesi on viljelyssä oleellinen resurssi. Puutarhan vesitalous on ollut maksullisen kantoveden varassa. Hankkeen avulla rakennettiin vedenkeruuta varten katos ja hankittiin vedenkeruuastiat. Näin kasvihuoneeseen ja tarvittaessa kasvilaatikoihin saadaan vettä omasta puutarhasta ja tarve maksullisen, juomakelpoisen veden käyttöön kasteluvetenä vähenee.
Kasvihuone saatiin talkoilla pystyyn jo keväällä, ja samana kesänä päästiin istuttamaan ensimmäiset kasvit. Syyskuussa penkeistä löytyi tomaatteja, rypäleitä, chiliä ja kurpitsoja. Maissin kypsymistä jännitettiin, riittääkö lämpöä tähkien tarpeisiin. Sateisena päivänä tilava kasvihuone ja sen edessä oleva, sadevettä keräävä katos toimivat hyvin suojana viljelijöille. Tila toimii hyvin paitsi viljelyssä, myös viljelevän yhteisön kokoontumistilana.
Ensimmäisen kasvihuonekesän kokemukset Vesangalla ovat lupaavia; viljely on innostanut kaiken ikäisiä ja uuden opetteleminen yhdessä on tarjonnut syyn kokoontua yhteen. Kokemukset yhteisessä puutarhassa ovat luoneet innostusta viljelyyn myös omalla pihalla.
Kylän yhteisöllisyys rakentuu ja pysyy yllä yhdessä tekemällä. Tekemisen tavat ja teemat vaihtelevat eri kylissä. Vesangalla yhteisöpuutarha kokoaa yhteen eri ikäisiä puutarhaharrastajia. Yhdessä saatuja oppeja hyödynnetään niin yhteisessä kasvihuoneessa kuin omassa pihassakin. Vesangan kokemusten perusteella yhteisöllisyys versoo ja kasvaa puutarhassa siinä missä tomaatin taimetkin yhteisissä penkeissä.
