Suomen Nuorisoseurojen Kylätalo 2.0 -hanke. Kuvassa Otto-Pekka Keramaa. Kuvaaja: Anssi Koskinen/ Muuramen kunta

Kylätalolta portaali toiseen maailmaan – Kylätalo 2.0 toi roolipelit ja digitaitoja kylille

Nykyajan kylätalot ovat monipuolisia paikkoja. Niiden kautta voi päätyä fantasiamaailmaan, jossa seikkailee peikkoja, hiisiä ja lohikäärmeitä. Taloilla voi astua myös digimaailmaan ja oppia arjen välttämättömiä digitaitoja.

Suomen Nuorisoseurojen Kylätalo 2.0 -hankkeessa kylätalot valjastettiin uudenlaisen harrastustoiminnan käyttöön. Hankkeessa lapset ja nuoret pääsivät pelaamaan pöytäroolipelejä ja ikäihmiset oppimaan digitaitoja. Nuorten Dungeons & Dragons sekä lasten HeroQuest -kerhot olivat menestys ja myös ikäihmisten digineuvonnalle oli kysyntää. Kehittämishanke sai EU:n maaseuturahoitusta Leader JyväsRiiheltä.

Tiedottamalla pelikerhot täyteen

Hankkeen vetäjä Otto-Pekka Keramaa kertoo, että ennen lasten ja nuorten pelikerhojen käynnistymistä kylillä aloitettiin ahkera tiedotuskampanja tulevista kerhoista. Keramaa vei kylätaloille julisteita, lähetti paikallislehtiin tiedotteita ja jakoi tietoa lasten tapahtumissa. Keramaa hyödynsi myös Facebookin paikallisia puskaradioita lasten vanhempien tavoittamisessa.

Tiedottaminen uudesta harrastustoiminnasta onnistui, ja ryhmät tulivat täyteen. Pelikerhot lähtivät pyörimään Muuramen, Valkolan, Kuohun ja Uuraisten kylä- sekä nuorisoseurojen taloilla. Lasten ryhmät oli tarkoitettu 8–11-vuotiaille ja nuorten ryhmät yli 12-vuotiaille.

Pelikerhoissa tarina vie mukanaan

Suomen Nuorisoseurojen Kylätalo 2.0 -hankeen pelimateriaaleja. Kuva: Otto-Pekka Keramaa
Keramaa valmisteli itse kerhoihin materiaaleja, kuten pelikarttoja.

Kerhojen pelit rakentuivat tarinoista, jotka elivät pelin edetessä. Keramaa veti itse kerhoja ja toimi pelinjohtajana, joka ohjaa tarinan kulkua. Pelaajat pääsivät suunnittelemaan itselleen hahmot, jotka seikkailivat ja ratkoivat mysteereitä fantasiamaailmoissa.

Tarinan pelaaminen vaati nuorilta heittäytymistä ja luovaa ilmaisua, jollaista ei muussa ympäristössä välttämättä rohkenisi esittää. Tarinan pyörteissä pelaajat saattoivat alkaa mm. näyttelemään omia hahmojaan. Luovuuden lisäksi peleissä tarvittiin tiimityötä.

– Peleissä oppii yhteistyötä ja kompromissien tekemistä. Tarinoiden pelaaminen vaatii myös sitoutumista. Halusinkin, että nuoret ottavat vastuuta omasta roolistaan ryhmässä, esimerkiksi ilmoittamalla itse poissaoloistaan, Keramaa kertoo.

Pelikerhojen ryhmät olivat elinvoimaisia hankkeen loppuun asti, ja osallistujat innoissaan uudesta harrastuksestaan. Positiivista palautetta tuli sekä pelaajilta että heidän vanhemmiltaan. Osalle pelaajista pelikerho oli ainoa harrastus.

– Hankkeen yhtenä tavoitteena oli tavoittaa myös sellaisia lapsia ja nuoria, joilla ei ole muita harrastuksia, ja jotka eivät välttämättä muuten poistuisi kodistaan sosiaaliseen ympäristöön. Hankerahoituksen avulla pystyimme mahdollistamaan tällaista harrastustoimintaa matalalla kynnyksellä ja ilman osallistumismaksuja, Keramaa toteaa.

Digipajatoimintaa iäkkäämmille

Pelikerhojen lisäksi hankkeessa järjestettiin iäkkäämpien digipajatoimintaa Muuramessa ja Kuohulla. Taloilla järjestettiin ystävätapaamisia, joissa Keramaa oli mukana antamassa digineuvontaa sitä tarvitseville. Lisäksi hän luennoi mm. digiturvallisuudesta ja verkkokäyttäytymisestä. Digineuvoja kaivattiin usein arkisissa ongelmissa, kuten kuvien siirrossa puhelimesta koneelle.

– Aina olisi ollut enemmän asiakkaita, kuin ehti neuvoa. Kaikilla ei ole välttämättä läheistä, joka voisi tulla katsomaan konetta. Neuvonnalle on tarvetta yhä enemmän, kun palvelut siirtyvät verkkoon ja on vaikea lähteä kyliltä konttoreille.

Tavoitteena kerhojen jatkuminen

Suomen Nuorisoseurojen Kylätalo 2.0 -hanke. Kuvassa Otto-Pekka Keramaa
Nuorten pelikerhoissa pelattiin D&D:tä. Kuvassa hankkeen vetäjä ja pelinjohtaja Otto-Pekka Keramaa.

Kylätalo 2.0 -hanke toi kylätaloille uudenlaista toimintaa sekä lapsille että ikäihmisille. Pelikerhot onnistuivat niin menestyksekkäästi, että hankkeen toimintamalli on herättänyt kiinnostusta myös muualla Suomessa. Malli olisikin helposti toisinnettavissa eteenpäin.

Suomen Nuorisoseurat on hakenut rahoitusta uuteen hankkeeseen, jossa peliryhmistä tehtäisiin itseohjautuvia siten, että ne eivät olisi riippuvaisia ulkopuolisesta ohjaajasta.

– Kylätalo 2.0 -hankkeessa ehdittiin muodostaa toimivat peliryhmät, mutta pelaajilla on vielä kynnys siihen, että he voisivat itse hypätä pelinjohtajan paikalle. Uudella hankkeella turvattaisiin pelikerhojen jatkuminen ilman ulkopuolista ohjaajaa. Lisäksi hankkeen tarkoituksena olisi rohkaista nuoria osallistumaan kylätalojen talkoisiin ja tekemään yhteistyötä kylätalojen kanssa, Keramaa kertoo uuden hankkeen tavoitteista.

 

Teksti: Minna Karjalainen

Artikkelikuva: Anssi Koskinen / Muuramen kunta

Jutun muut kuvat: Otto-Pekka Keramaa /Kylätalo 2.0 -hanke

Jaa artikkeli:

Sinua saattaa myös kiinnostaa

Hae sivuilta